Näsijärven Hornu

[Kinaporin kalifi]

Kuten aiemmin todettiin, Itkonen esittelee sanan malo, "rako", ketjun aiheeseen liittyen esim. Malosentaipale. Kuokkala tuo gradussaan esille mallin, jonka pohjalta mm. Muolaa voidaan ilmeisesti johtaa tästä sanasta, vrt. baltin "saari"-sana, josta suomen salo, saamen suolu:

"malo ?~ Lu muolos
"Rekonstruktio: *malo-
Levikki: su ka (vi) | sa: Lu Ko Kld

Saamen sanan merkitys ’keväällä järven rantaan muodostuva sula avanto’ (rinn. muolun), johd. muolostit ’vapautua jäästä (ranta keväällä)’.

Ims. sanan merkitys (paik. PKarj Kain) ’reuna, ääri, sivu’; (paik. loun- ja hämmurt.) ’rako, kolo’; (Gan) ’lahti, ranta’; vrt. malous, malavus (Lönnr 1874; ei murt.) ’nuotan-nostoavanto’, maloapaja (Kesälahti) ’lyhyt ranta-apaja’; (kaP) malo ’matala (vesi)’; (vi) mala ’hiekkainen merenranta’.

Luulajansaamen muolos-sanan kanssa saattavat kuulua yhteen myös äänteelli-sesti hieman epäsäännölliset saP moalus ’jäähile (vedessä)’, In muálus ’rantasula’ (< ksa. *moalōs). Ims. ja saamen sanueet palautuvat säännöllisesti su.-sa. vartaloon malo-, ja merkityksetkin ovat samaa käsitepiiriä (’ranta, reuna’). Levikki kummassakaan kieli-ryhmässä ei vain ole kovin laaja. SSA:n mukaan sana on balttilainen laina; vrt. liett. mála ’maa, maisema; reuna’ ja latv. ’reuna, ääri; ranta; tienoo’. Mordvan mala- (E malas ’lähelle’, malaso ’lähellä’ ym.) sopii tähän yhteyteen, jollei muuten, niin länti-sempien uralilaisten kielimuotojen kautta välittyneenä lainana."

https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sequence=1

Näin taso ?*moola jäisi tarpeettomana pois ja taustalla olisi lainasana, "taipale, jokiosuus, oik. ?matkanteon hidaste suhteessa vapaaseen veteen":

"Proto-Baltic: *mal-ā̂ f.

Meaning: land, landscape

Indo-European etymology: Indo-European etymology

Lithuanian: malà 'Land, Landschaft'

Lettish: mala `Rand; Ufer; Grenze mit umgrenztem Ort, Gegend'

http://starling.rinet.ru/cgi-bin/respon ... oot=config

Malo>mölö-kehitys voisi taas liittyä lainasanojen ekspressiivisyyskehitykseen, jota on käsitellyt mm. Jarva, tyyppiä djogot>tökötti:

http://www.kaleva.fi/teemat/luonto/vena ... la/534351/

Horjuvan hypoteesin tasolla, näin paitsi mölö/muola-, myös esim. pölö/puola ja rönä/ruona olisivat lainasanastoa, sekä IMS-kieleen että saameen, esim. Kirsanovin esille tuomasta (liki baltinkaltaisesta?) primitiivislaavista Inkerin alueelta?

Myös pölö/puola-sanastolle voidaan esittää mahdollinen balttioriginaali:

"Proto-Baltic: *bal-ā̂ f., *bel-ut-iā̃ f.

Meaning: marsh

Indo-European etymology: Indo-European etymology

Lithuanian: balà `Sumpf, Morast, Pfuhl'

Lettish: bala `lehmiges, baumloses Tal', pl. balas `schlechter, feuchter Boden (von Äckern)'; bęl[u]te `Wasserloch, Pfütze', {Balates kalns ` Sumpfberg' (bei Kudum)}"

tai:

"Proto-Baltic: *pal-ā̂ f., -ia- c.

Meaning: marsh

Indo-European etymology: Indo-European etymology

Lithuanian: pãliōs pl. 'grosser Sumf, Moor'

Lettish: pa[l̨]as, pal̨i pl. 'sumpfige Ufer eines Sees'"

http://starling.rinet.ru/cgi-bin/respon ... &ic_any=on

Esim. Pölöhvirta juoksee Pölöhmäen ohi, alkaen Pölöhnevalta. Pölö ( ja puola-)- viittaisi tässä siis yleisesti ottaen vetiseen paikkaan, Pölönlinnanmäki Iittalassa näyttäisi olevan myös soiden keskellä jne., vrt. myös esim. Pollokoski, "suolta virtaavan puron koskipaikka" jne.?

P.S.

"Otetaan esimerkiksi balttilainen lainasana virta, josta on johdettu variantteja kuten vireä, vireillä, virua. Ajateltiin, että se tarkoittaisi, että tämä sana on nuori ja omaperäinen, eikä se voi olla laina. Kuitenkin aika nopeasti 1980-luvulla huomattiin, että juuri lainasanoille on tyypillistä, että ne saavat sellaista jonkinlaista tunnesisältöä ja rupeavat vaihtelemaan tuolla tavalla äänteellisesti."

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/29 ... tilainoina

[Kinaporin kalifi]

Hyvä esimerkki tämän mahdollisen bala-/pala-sanalainan vaihtelusta maastossa löytyy ilmeisesti Suvorovin 1790-luvulla rakennuttaman Käyhkään kanavan ympäriltä. Toisella puolella Polosselkä, toisella puolella Pöllöniemi ja -saari, siis *Pölöniemi ja -saari.

[jussipussi]

Vanhoja perintösanoja katsomalla näemme, että karjalassa tai muissakaan itäisissä lähisukukielissä ei ole tapahtunut minkäänlaista e > ä tai o > ö -muutosta missään.

Voi olla että puhumme eri asiasta, mutta tämä pelätä>pölätä tms. tyyppinen kehitys ei siis mielestäsi liity asiaan mitenkään? Vai, onko tässä kyse juuri deskriptiivistymisestä? Se vain sattuu kattamaan samoin tietyt, lähisukuiset murrealueet?

ink pölätä ’pelätä’, pölästüä ’pelästyä’, pölät́in ’pelätin’, pelko |
ka pölästyö ’pelästyä’, pölätteä ’säikäyttää’, pölätellä ’pelotella’, pelko |
ly pölgästüdä ’pelästyä’, pölgöittädä ’pelottaa’ |
ve pöĺgastuda, peĺgästuda ’pelästyä’, pöĺgöitada ’pelottaa’, pöĺgästoitta ’pelästyttää’ |
va pellätä ’pelätä’, pelko, pelgottā |
vi peljata ’pelätä’, pelg ’pelko’, peletada ’karkottaa, pelottaa (pois)’, pelgur ’pelkuri’ (kirjak. < sm) |
li (Sal) pälg ’pelätä; säikähtää’

Tämän esimerkin pohjalta ilmiö, tässä siis e>ö, kattaisi inkeroisen, karjalan, lyydin ja vepsän. Salatsin liivissä kehitys taas olisi e>ä.

Nämä teidän juttunne ovat mielenkiintoisia, kun karjalaisuuksia löytyy runsaasti Tornionlaaksostakin. Täällä on aivan tavallista, joskin vanhahtavaa, sanoa pölätä tai sölkä. Meänkieliset sanovat myös vyö, kun tarkoittavat yö. Ei se tosin liity tähän juttuun, mutta mainitsinpa kun tuli mieleen.

[Kinaporin kalifi]

Nämä teidän juttunne ovat mielenkiintoisia, kun karjalaisuuksia löytyy runsaasti Tornionlaaksostakin. Täällä on aivan tavallista, joskin vanhahtavaa, sanoa pölätä tai sölkä. Meänkieliset sanovat myös vyö, kun tarkoittavat yö. Ei se tosin liity tähän juttuun, mutta mainitsinpa kun tuli mieleen.

Voi olla että Pystynen kavahtaa näitä rytkös-ruoppilamaisia ekspressiivisyyksiä. Kommentoin jo tässä etukäteen vastalausetta (ei välttämättä Pystysen), jonka mukaan Pöllö-nimi on vain pöllö-nimi, ts. se viittaa vain lintuun. Tässä oletettuja bala/pala>puola-, pölö- jne.-nimiä Inkeroisista, em. Vaskovuolteen läheisyydestä, siis baltin (?tuohislaavin) mukaan "suo, suojoki tms.":



Tässä Pöllösaari ja -niemi ovat Kymen ilmeisen kuivuneen ja soisen sivuhaaran alueella, nykyiset kohteita ympäröivät suot merkitty, "pöllö" viittaa siis suojoen saareen ja -niemeen:



Voi tietysti olla että moni pöllö-nimi viittaa juuri pöllö-lintuun, mutta ei ainakaan kaikki. Ensimmäisessä kuvassa, Kymen toisella puolella on esim. Pöllösuo, siis *Pölösuo. On lisäksi tunnettua että merkitykseltään epäselvät nimet muuntuvat käytössä ja ne viimeistään kirjataan karttoihin usein kartantekijän määräämällä tavalla.

[Kinaporin kalifi]

Moro-nimet osuvat tosiaankin vahvasti juuri Laitila-Euran seudulle. Liittyvät yleensä maastossa olevaan korkeaan kohtaan: monta moroa yhdistettynä mäkeen, kallioon, vuoreen. Ahvenanmaalta löytyy ruotsinkielinen versio: Moroberg.
[…kuva…]
Itä-Lapin Morottaja-alkuinen nimistö tulee varmaan jostakin ihan muusta.

SSA tuntee peräpohjaismurteista sanan morosto 'tunturikoivikko', joka on saamelaisperäinen (näyttäisi olevan kantasaame *mërë- > esim. inarinsaame moorast 'koivikkoinen tunturinrinne'). Kehitys ë > o on tosin ainoastaan inarinsaamea.

Toisaalta tulee mieleen myös saamen 'puuta' tarkoittava sanue, *mōrë > psaam. muorra jne. Mutta jos tästä olisi kyse, niin olettaisi myös erivartaloisia nimistöelementtejä kuten more-, mora-.

Voisiko 'moro'-sanue liittyä germaanin soista maastoa tarkoittavaan mōra-sanaan tai sen johdannaisiin tai jopa edeltäjiin? Laitila-Euran seutuun germaaninen nimiselitys ainakin sopisi. Nykyenglannin moor-sanasta on ainakin jäänyt se lopun a-kirjain pois. Minkähän näköinen on aikoinaan ollut anglosaksinen muinaisenglannin muoto? Saksan samaa tarkoittava 'Morast'-sana on tullut keskialasaksan 'maras'/'marash'-muodosta ja vasta 1600-luvulta lähtien tunnetaan a:n vaihtuminen o:ksi --> Morast.

https://de.wiktionary.org/wiki/Morast


Entä merkitys? Esim. Moravuori: soisesta maastosta erottuva korkeampi kohta? Vähän tämä germaaniselitys tässä ontuu

mōra-***, mōram***, germ., st. N. (a): nhd. Moor, Sumpf, Wasser; ne. moor, swamp, water (N.); RB.: ae., afries., mnl., as., ahd.; Hw.: s. *mōra- (M.); E.: idg. *mō̆ri, Sb., Meer, See (F.), Pokorny 748; W.: ae. mōr, st. M. (a), Moor, Heide (F.) (1), wüstes Land; W.: afries. mōr 1?, st. N. (a), Moor; W.: mnl. moor, Sb., Moor; W.: as. mōr 1, st. M. (a?, i ?)?, st. N. (a)?, Moor, Sumpf; mnd. mōr, N., M., Moor; W.: ahd. muor 2, st. M. (a?, i?), st. N. (a), Moor, Sumpf; mhd. muor, st. N., Sumpf, Morast, Meer, Moor; s. nhd. Moor, M., N., Moor, Sumpfland, nasses Torfland, DW 12, 2515; W.: lat.-ahd.? morus* 7, M., Moor, Sumpf; L.: Falk/Torp 312, Kluge s. u. Moor

mōra-***, mōraz***, germ., st. M. (a): nhd. Moor, Sumpf; ne. moor, swamp; RB.: ae., afries., as., ahd.; Hw.: s. *mōra- (N.); E.: idg. *mō̆ri, Sb., Meer, See (F.), Pokorny 748; W.: ae. mōr, st. M. (a), Moor, Heide (F.) (1), wüstes Land; W.: s. afries. mōr 1?, st. N. (a), Moor; W.: as. mōr 1, st. M. (a?, i ?)?, st. N. (a)?, Moor, Sumpf; mnd. mōr, N., M., Moor; W.: mnl. moor, Sb., Moor; W.: ahd. muor 2, st. M. (a?, i?), st. N. (a), Moor, Sumpf; mhd. muor, st. N., Sumpf, Morast, Meer, Moor; s. nhd. Moor, M., N., Moor, Sumpfland, nasses Torfland, DW 12, 2515; W.: lat.-ahd.? morus* 7, M., Moor, Sumpf; L.: Falk/Torp 312, Kluge s. u. Moor

mōri?***, germ.?, Sb.: nhd. Land; ne. country; E.: Etymologie unbekannt; L.: Falk/Torp 312

http://www.koeblergerhard.de/germ/germ_m.html

Valkmusan suon alueella on Moronvuori, johon tämä "suomäki"-selitys näyttää ainakin sopivan kuin nenä päähän.

[Kinaporin kalifi]

Tarkemmin asiaa mietittyäni: yksi malli lienee se, että puola- ja pölö-nimet edustavat kahta lainautumisvaihetta. Ensimmäinen on baltin bala,pala, "suo, soinen joki tms." > puola, mahdollisesti saameen. Toinen on ven boloto, "suo jne." > polo, pölö, ?inkeroiseen. Toinen vaihtoehto on se, että molemmat ovat inkeroisvaiheen lainoja venäjästä, mutta välissä on vokaalipidentymä, boloto > ?*poolV > josta "savakoitunut" puola. Puola-sanaston levikki puoltaisi kyllä tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa, kun nimityyppi leviää kaakosta esim. Kymijokea pitkin kiilana sisämaahan, yhdessä esim. vieru-nimistön kanssa.

[aikalainen]

Tässä Pöllösaari ja -niemi ovat Kymen ilmeisen kuivuneen ja soisen sivuhaaran alueella, nykyiset kohteita ympäröivät suot merkitty, "pöllö" viittaa siis suojoen saareen ja -niemeen:

Karttaa katselemalla ei oikein näy viitteitä siitä, että siinä olisi ollut kuivunutta sivuhaaraa.

[Kinaporin kalifi]

Tässä Pöllösaari ja -niemi ovat Kymen ilmeisen kuivuneen ja soisen sivuhaaran alueella, nykyiset kohteita ympäröivät suot merkitty, "pöllö" viittaa siis suojoen saareen ja -niemeen:

Karttaa katselemalla ei oikein näy viitteitä siitä, että siinä olisi ollut kuivunutta sivuhaaraa.

No, ehkä sitten ylitulkitsin ylävirtaan olevaa viereistä nimeä Suljennonsuo, mutta saari ja niemi ovat siis kuitenkin keskellä suoaluetta. Myös kuvassa viereinen Pöllönmäki, siis ehkä ?*Pölönmäki, on Riimusa, ?"riihisuo", nimisen entisen suoalueen keskellä.

https://en.wiktionary.org/wiki/Reconstr ... /mus%C4%85

[jussipussi]

Kalifi on jäljillä jostain. Ehkä eri asiasta kuin mitä minä ymmärrän. Katsokaapa karttapaikasta Pellon Puolamajävi. Sen eteläpään laskuojan / jänkän nimi on Ruona. Lisäksi vierestä löytyy Veksajoki, Veksariipi ja järvestä Veksaniemi. En kännykällä viitsi taiteilla linkkiä saatikka kuvaa. (No muokkailin sitten postia, kun ei sitä ollut kukaan kommentoinut). Kuvassa näkyvä järvi on Puolamajärvi, siitä länteen löytyvät läheltä muut mainitsemani nimet. Onkohan riipi myös karjalaista perua? Angerriipi löytyy myös Pellosta ja karjalaan yhdistetyn sanan yhteydessä kuten tässäkin.



Ohessa lähes kaikki Suomen riipi loppuiset paikannimet, Muutama löytyy Enontekiöltä ja yksi Sodankylästä. Ruotsinpuolella paikkoja on vähemmän mutta kaikki Tornionlaaksossa. Siellä on kolme selkeää keskittymää, tai useampikin kun karttaa suurentaa. Eteläsuomessa on myös kolme Kriipiä.

[Kinaporin kalifi]

Kalifi on jäljillä jostain. Ehkä eri asiasta kuin mitä minä ymmärrän. Katsokaapa karttapaikasta Pellon Puolamajävi. Sen eteläpään laskuojan / jänkän nimi on Ruona. Lisäksi vierestä löytyy Veksajoki, Veksariipi ja järvestä Veksaniemi.

Ohessa lähes kaikki Suomen riipi loppuiset paikannimet...

Puola-, ruona-, veksa-tyypin nimet eivät leviä edes Itä-Suomessa tasaisesti, lisäksi ne muodostavat Länsi-Suomessakin outoja kasautumia. Sirkkakosken nimiryväs on hyvä esimerkki, ympärillähän ei ole mitään vastaavaa, Rovaniemen Sinetästä löytyy kyllä taas esim. Viiksa-nimien ryhmä (vrt. Veksa-). Tältä pohjalta kyse ei ehkä olisi mistään yleiskarjalaisuudesta, vaan siitä, että joku näitä nimiä viljellyt erityinen karjalaisryhmä muutti laajasti, mutta vain tietyille paikoille Suomessa, muun asutuksen sekaan? Epäilen itse edelleen että kyse on inkeroisista, jotka muuttaessaan m. levittivät niitä nuoria slaavilainoja, joiden laajaa levikkiä on ihmetelty. Kirkisen mukaan inkeroisten itäpuolella asuivat Olhavan tsuudit, joilta inkeroiset varmaan saivat (perivät?) näitä merjalaisalueille viittaavia sanoja, kuten veksa.

Riippi-vartaloisia saamelaisnimiä löytyy jokunen Inarin suunnasta, mutta minä en ainakaan ole perehtynyt asiaan.

[Pystynen]

Tarkemmin asiaa mietittyäni: yksi malli lienee se, että puola- ja pölö-nimet edustavat kahta lainautumisvaihetta. Ensimmäinen on baltin bala,pala, "suo, soinen joki tms." > puola, mahdollisesti saameen. Toinen on ven boloto, "suo jne." > polo, pölö, ?inkeroiseen. Toinen vaihtoehto on se, että molemmat ovat inkeroisvaiheen lainoja venäjästä, mutta välissä on vokaalipidentymä, boloto > ?*poolV > josta "savakoitunut" puola. Puola-sanaston levikki puoltaisi kyllä tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa, kun nimityyppi leviää kaakosta esim. Kymijokea pitkin kiilana sisämaahan, yhdessä esim. vieru-nimistön kanssa.

Voin kyllä uskoa eri reittejä lainautuneeseen baltoslaavilaiseen 'suo'-sanastoon, mutta osa paikannimistä varmaan on nimetty puolukoiden eli puolojen (näin varmaan ainakin Puolakankaat), tai jopa puolikkaana olemisen mukaan (voisi kokeilla katsoa, onko jokin osa Puolamäistä ja Puolavuorista "yksirinteisiä"). Puolahdessa voisi epäillä esiintyvän sanan puo 'takamus' (siis 'perälahti'), pölöselässä taas murresanan pölö ~ pola 'verkonmerkki'. Eli aivan kaikki pOlV-nimet eivät varmaankaan liity toisiinsa.

Inkeroisen kautta leviämishypoteesejä kehitellessä kannattaa muuten pitää mielesstä, että inkeroismurteiden sanasto on kyllä jo alustavasti tutkittu. Allekirjoittanut ei löydä ainakaan Nirvin suursanakirjasta (1971) mitään mölö, pölö tai sen puoleen moola, poola-sanoja. Tai jos siirtonimiä haluaa olettaa, niin olisi kai ihan suotavaa sitten etsiä myös Inkeristä nimiryhmien "kantanimiä"?

[Kinaporin kalifi]

Voin kyllä uskoa eri reittejä lainautuneeseen baltoslaavilaiseen 'suo'-sanastoon, mutta osa paikannimistä varmaan on nimetty puolukoiden eli puolojen (näin varmaan ainakin Puolakankaat), tai jopa puolikkaana olemisen mukaan (voisi kokeilla katsoa, onko jokin osa Puolamäistä ja Puolavuorista "yksirinteisiä"). Puolahdessa voisi epäillä esiintyvän sanan puo 'takamus' (siis 'perälahti'), pölöselässä taas murresanan pölö ~ pola 'verkonmerkki'. Eli aivan kaikki pOlV-nimet eivät varmaankaan liity toisiinsa.

Inkeroisen kautta leviämishypoteesejä kehitellessä kannattaa muuten pitää mielesstä, että inkeroismurteiden sanasto on kyllä jo alustavasti tutkittu. Allekirjoittanut ei löydä ainakaan Nirvin suursanakirjasta (1971) mitään mölö, pölö tai sen puoleen moola, poola-sanoja. Tai jos siirtonimiä haluaa olettaa, niin olisi kai ihan suotavaa sitten etsiä myös Inkeristä nimiryhmien "kantanimiä"?

En väitä kaikkien puola-, pölö-sanojen viittaavan suohon, mutta väitän kyllä että osa näin tekee. Lisäksi esim. pöllä, "heinäinen suo", tyypin sanasto liittynee asiaan. Kuten ruona-, rönö-sanueessa, oletan taustalla olevan karjanhoitoon liittyvät intressit, kuivahko suo ja soistuva meren- tai järvenlahti on erinomainen heinänkeruualue.

Esim. Mölönjärvi, "taipalejärvi, reittijärvi tms.", Summanjoen latvoilla, vaikuttaisi terminä muodostumisen osalta olevan samaa juurta kuin Sakkola/Metsäpirtin Tököttimetsä, "EDIT tuohitervametsä". Molemmissa on kantasanana aivan arkinen termi, joka perustuu ilmeisesti lainasanaan, siis mala ja djogot, joista ainakin malo (...?->mölö) sekä tökötti. Pelkän deskriptiivistymisen toteaminen jättää asian puolitiehen, oleellista on todeta mikä sana on deskriptiivistynyt. Metsäpirtti lasketaan ainakin joidenkin toimesta osaksi inkerois-äyrämöisaluetta, vaikka se on toisaalta selvästi osa Käkisalmen Karjalaa.

Liittyen lainautumisreittiin: lueskelin asiaan liittyen taas Ronimuksen väitöskirjaa ja jäin pohtimaan esim. Räisälän kylänimeä Mervä/Merä ja sen liittymistä todettuun sukunimen Merjanin (vrt. Kostromin). Ehkä voisi olla mahdollista että eteläiselle Kannakselle muutti merjalaisia, kun siellä kaiketi oli vepsäläisiäkin, vrt. mm. Raudun kylä Vepsä. Ahlqvistin, Rahkosen jne. esille tuomat molo- ja bolo-nimet Keski-Venäjällä voisivat taas ehkä viitata siihen, että paikallisessa merjassa esiintyi a->o substituutiota, jos/kun niissäkin taustalla on baltin <- mala-, pala- l. "ranta, suo"-sanasto?

[jussipussi]

Tarkemmin asiaa mietittyäni: yksi malli lienee se, että puola- ja pölö-nimet edustavat kahta lainautumisvaihetta. Ensimmäinen on baltin bala,pala, "suo, soinen joki tms." > puola, mahdollisesti saameen. Toinen on ven boloto, "suo jne." > polo, pölö, ?inkeroiseen. Toinen vaihtoehto on se, että molemmat ovat inkeroisvaiheen lainoja venäjästä, mutta välissä on vokaalipidentymä, boloto > ?*poolV > josta "savakoitunut" puola. Puola-sanaston levikki puoltaisi kyllä tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa, kun nimityyppi leviää kaakosta esim. Kymijokea pitkin kiilana sisämaahan, yhdessä esim. vieru-nimistön kanssa.

Voin kyllä uskoa eri reittejä lainautuneeseen baltoslaavilaiseen 'suo'-sanastoon, mutta osa paikannimistä varmaan on nimetty puolukoiden eli puolojen (näin varmaan ainakin Puolakankaat), tai jopa puolikkaana olemisen mukaan (voisi kokeilla katsoa, onko jokin osa Puolamäistä ja Puolavuorista "yksirinteisiä"). Puolahdessa voisi epäillä esiintyvän sanan puo 'takamus' (siis 'perälahti'), pölöselässä taas murresanan pölö ~ pola 'verkonmerkki'. Eli aivan kaikki pOlV-nimet eivät varmaankaan liity toisiinsa.

Inkeroisen kautta leviämishypoteesejä kehitellessä kannattaa muuten pitää mielesstä, että inkeroismurteiden sanasto on kyllä jo alustavasti tutkittu. Allekirjoittanut ei löydä ainakaan Nirvin suursanakirjasta (1971) mitään mölö, pölö tai sen puoleen moola, poola-sanoja. Tai jos siirtonimiä haluaa olettaa, niin olisi kai ihan suotavaa sitten etsiä myös Inkeristä nimiryhmien "kantanimiä"?

Vähän komppaan kalifia. Pellon Puolamajävi on paikallistenkin mielestä Puolukkamaajärvi. Olen itse pohtinut nimeä niin kauan kuin muistan. Miksi viimeinen a olisi pudonnut pois?

Varmasti puola tarkoittaa useissa nimissä puolukkaa, mutta tämä Pellon esimerkki kyllä tukee vahvasti Kalifia. Mielestäni.

[Kinaporin kalifi]

Mjaa-a. Lienee hyvin vaikeaa todistaa mahdollista baltin pala, bala "suo, suojoki tms." > esim. saamen puola/buolla-tyypin kehitystä, kun sana puola "marja" käy selityksenä lähes joka paikkaan. Silti ehkä jopa todistettavissa ovat:

- baltti bala, pala ?> EDIT po(o)la, esim. Pola (Vesilahti, ilmeinen kuivattu suo?), Poola (Laihia jokivarsikylä) ja Pollonkoski (Savonranta ilmeisen suojoen virtapaikka), ei siis odotetusti palo, vrt. sala > salo, mahdollisesti perustuen homonymian välttämiseen liittyen sanaan palo
- slaavi boloto ?> pölö (esim. Kalvolan Ohtinen soiden ympäröimä Pölönlinnanmäki), pöllä (-> pöllö, Vesilahti Pöllö, ilmeinen kuivattu suo?)

Rahkonen muuten nostaa esiin. Ohtisen kylän kirjoituksessaan Suomen etymologisesti läpinäkymätöntä vesistönimistöä, liittäen nimen Ohtinen ?*ukta "vetokannas"-sanastoon ja ns. X-kieleen:

"...Ohtimus on niemi, jonka voi ylittää kapean vetotaipaleen kautta (kartta 8). Tähän yhteyteen voisi vielä lisätä Hämeenlinnan (ent. Kalvola) Ohtinen-asutusnimen. Ohtinen sijaitsee Lontilanjoen ja Tarpianjoen latvojen välisellä kannaksella."

http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/article/view/7843

Pellon Puolamavaaran lähistöllä on kuitenkin myös Polavaara, ehkä ei ihan sattumalta? Tämä ehkä tukisi vienosti myös mallia baltin *pala > ?mks *po(o)la > puola.

[aikalainen]

Rahkonen muuten nostaa esiin. Ohtisen kylän kirjoituksessaan Suomen etymologisesti läpinäkymätöntä vesistönimistöä, liittäen nimen Ohtinen ?*ukta "vetokannas"-sanastoon ja ns. X-kieleen:

Asian vierestä: ukta/ukti muistuttaa suomen sanaa uksi (<ukti???), joka on ovi eli paikka, jonka läpi kuljetaan. Vertautuu merkitykseltään vesistöjen väliseen vetokannakseen.

[Kinaporin kalifi]

Rahkonen muuten nostaa esiin. Ohtisen kylän kirjoituksessaan Suomen etymologisesti läpinäkymätöntä vesistönimistöä, liittäen nimen Ohtinen ?*ukta "vetokannas"-sanastoon ja ns. X-kieleen:

Asian vierestä: ukta/ukti muistuttaa suomen sanaa uksi (<ukti???), joka on ovi eli paikka, jonka läpi kuljetaan. Vertautuu merkitykseltään vesistöjen väliseen vetokannakseen.

Ei toki vierestä, liittyy samaan asiaan, siis suomalais-permiläinen *ukti>uksi ja mahdollinen/ilmeinen muoto rinnakkaismuoto *ukta>uhta, josta kaiketi esim. Uhtua ja Ohtinen. Esim. Puulalta löytyy myös varsin hyvin teemaan sopiva Ohen-sikermä, esim. Ohensaari.

Rahkonen kommentoi Ohen-asiaa sivuten näin:

"Suomessa on kahden- tai jopa kolmenlaisia oht-nimiä, mikä tekee niiden etymologioinnin
hankalaksi. Jotkin savolaismurteisiin liittyvistä oht-nimistä epäilemättä
palautuvat sanaan ’karhu’ smSavo ohto ~ sm otso. Savolaismurteiden alueella jyrkkien
rantojen ollessa kyseessä on lisäksi nimetty vesiä sanan smSavo ohta ~ sm otsa
perusteella (ks. SPK s. v. Ohtaansalmi). Sellaisia ovat esimerkiksi Puolangan Ohtalampi,
jonka itäranta Ohtakulju kohoaa jyrkästi yli 30 metriä vedenpinnan yläpuolelle,
ja Lieksan Ohtalampi, jonka itäranta rajoittuu korkeaan ja jyrkkään Ohtavaaraan.
Jotkin ohta-nimet on kuitenkin nimetty ilmeisestikin kannaksen tai vetotaipaleen
perusteella."

Itse asiassa kommenttisi liittyy asiaan, jota olen pohtinut nimistön osalta: käytännöllinen nimeämisperuste (tietynlainen kulkuväylä, tietyllä tavalla hyödynnettävä suotyyppi liittyen viljelyyn ja karjanhoitoon jne.) johtaa produktiivisiin ja siltä osin erottuviin toponyymeihin, että se kuvastaa nimityyppiä levittäneen ryhmän taustaa, ml. kontaktit ja elämäntapaa.

[Fagus]

Tästä tulee väistämättä mieleen Maskun Ohensaari/Odensaari (http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=80000&text=Ohensaari&srs=EPSG%3A3067&y=6720402&x=224816&lang=fi), jonka viereinen kylä on nimeltään Taipale. Taipale on muuten yksi ensimmäisistä paikoista, joka on mainittu Suomen keskiajan historiallisissa lähteissä (http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=81), kirjeessä vuodelta 1234, silloin saarena. Yleensä tämän Ohensaaren alkuosan on tulkittu tarkoittavan karhua, mutta mistä sen tietää.

[Kinaporin kalifi]

Tästä tulee väistämättä mieleen Maskun Ohensaari/Odensaari (http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=80000&text=Ohensaari&srs=EPSG%3A3067&y=6720402&x=224816&lang=fi), jonka viereinen kylä on nimeltään Taipale. Taipale on muuten yksi ensimmäisistä paikoista, jotka on mainittu Suomen keskiajan historiallisissa lähteissä (http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=81), kirjeessä vuodelta 1234, silloin saarena. Yleensä tämän Ohensaaren alkuosan on tulkittu tarkoittavan karhua, mutta mistä sen tietää.

Mainio huomio! Nimipari Taipale(-ensaari, "insule que Taypale dicitur")-Ohensaari on aika hyvä indikaatio, mutta varmuuttahan näistä harvoin saa.

[Pystynen]

Liittyen lainautumisreittiin: lueskelin asiaan liittyen taas Ronimuksen väitöskirjaa ja jäin pohtimaan esim. Räisälän kylänimeä Mervä/Merä ja sen liittymistä todettuun sukunimen Merjanin (vrt. Kostromin). Ehkä voisi olla mahdollista että eteläiselle Kannakselle muutti merjalaisia, kun siellä kaiketi oli vepsäläisiäkin, vrt. mm. Raudun kylä Vepsä. Ahlqvistin, Rahkosen jne. esille tuomat molo- ja bolo-nimet Keski-Venäjällä voisivat taas ehkä viitata siihen, että paikallisessa merjassa esiintyi a->o substituutiota, jos/kun niissäkin taustalla on baltin <- mala-, pala- l. "ranta, suo"-sanasto?

Voisihan se olla merjalaisuuskin, mutta toisaalta kehitys a > o on myös normaali slaaville (vrt. esim. 'meri': liettua marios ~ venäjä море). Ehkä näiden baltin sanojen slaavilaiset vastineet olivat säilyneet muinaisslaavin itäisimmissä murteissa, tai sitten ne lainattiin suoraan keski-Venäjän omilta balttilaisilta? (Balttilaisia lainasanoja löytyy permiläisistä kielistä asti, ja luultavasti Fatjanovon-Balanovon kulttuuri oli kauttaaltaan balttilainen tai ainakin baltoslaavinen.)

Mietityttää muuten myös, miten "vepsäläisiä" (nykymerkityksessä) suomen Vepsä-nimien antajat loppujen lopuksi olivat, etenkin kun Frog & Saarikivi ovat nyt esittäneet, että koko nimi olisikin peräisin joltain eteläisemmältä porukalta — ja tällöin ilmeisesti vain etelä- ja keskivepsäläisillä: pohjoisvepsäläiset olisivatkin aina kai kutsuneet itseään vain "lyydeiksi"? Heimonnimethän kyllä siirtyvät porukalta toiselle valloitusten myötä, ja näinpä meillä onkin nykyään esim. "ruotsalaisia" idässä (venäläiset, Rossija) tai "saamelaisia" etelässä (hämäläiset < *šämä-).

Asian vierestä: ukta/ukti muistuttaa suomen sanaa uksi (<ukti???), joka on ovi eli paikka, jonka läpi kuljetaan. Vertautuu merkitykseltään vesistöjen väliseen vetokannakseen.

Jännittävä idea. Paha vain, että tuo taipuu uksen eikä ˣuhden, joten se ei oikein voi palautua *kti-asuun. Samaa osoittaa eteläviro: *ükci *kakci > üts' kats', mutta tässä *uksi > uss (samaan tapaan kuin myös 'maksa' mass).

[Kinaporin kalifi]

@Pystynen: erinomaisia huomioita ja protovepsä l. jokin merjankaltainen voisi olla ratkaisu asiaan.