aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Havaintoesimerkki:
MINÄ:
"kun kyse on teknisistä innovaatioista, niiden kohdalla on järkevintä venyttää niitä taaksepäin VAIN SIIHEN SAAKKA kuin on positiivista todistusaineistoa."
ÄÄRIJATKUVUUSTEOREETIKKO:
"Kun kyse on teknisistä innovaatioista (tai mistä tahansa), niiden kohdalla venytetään jossittelun avulla tapahtumaa niin kauas menneisyyteen kuin huvittaa, viis todisteista. Ainahan todisteiden puute voidaan selittää niin, että emme vain vielä ole löytäneet niitä."
Joko ymmärrät eron?
Ymmärtänet varmaan myös sen, kumpi tapa on tieteessä mielekkäämpi.
Noista kahdesta ajattelutavasta ensimmäinen edustaa hyvin selvästi hörhöajattelua. Siinä kehitetään tieteelle vieras uskomus, jossa epävarmuus korvataan uskomuksella. Uskomuksessa uskotaan, että hilavitkuttimen varhaisimmaksi ajoitettu arkeologinen löytö on samalta vuodelta, kuin maailman ensimmäinen hilavitkutin.
Toinenkin ajattelutapaa menee yhtä pahasti pieleen, jos sen tekee kaikki provokatiiviset määreesi huomioiden. Hieman älykkäämmin muotoiltuna siitä saadaan kuitenkin toimiva.
Toimiva ja tieteessä mielekäs ajattelutapa on tämä:
a) Todisteiden mukaan hilavitkuttimia on ollut ainakin vuodesta X (+/- virherajat) saakka.
b) Sitä edeltävältä ajalta todisteet hilavitkuttimista puuttuvat, joten vältämme sortumasta epätieteellisiin uskomuksiin ja nöyrästi myönnämme, että emme tiedä, milloin ensimmäinen hilavitkutin on otettu käyttöön.
Tämä nyt kovasti kuulostaa siltä, että teillä on vain termistöero, ei mitään varsinaista näkemyseroa.
Hilavitkuttimet voidaan varmuudella väittää tunnetun vain ajalta, jossa niistä on myös arkeologisia tms. todisteita. Toisaalta hilavitkuttimien voidaan varmuudella väittää olleen tuntemattomia vain selvästi vanhemmilta ajoilta. Väliin jää kausi, jolloin hilavitkuttimia on ehkä käytetty vain harvinaisesti tms, mutta varmuudella ei voida sanoa.
Jos Jaskaa kiinnostaa milloin purje selvästikin
on ollut käytössä, ja Aikalaista milloin purje selvästikään
ei ole ollut käytössä, niin tietysti tällöin jäätte kiinni eri ajankohtiin.
Siihenhän on toki syytä uskoa, että se aivan varhaisin hilavitkutin todennäköisesti ei ole ilmestynyt arkeologiseen aineistoon. Mutta jos hilavitkuttimia on löydetty 100 aikaväliltä 1500-1600, keskimäärin joka kolmannelta löytöpaikalta, ja nolla sitä ennen, niin ei tietenkään kannata olettaa että niitä on sittenkin käytetty jo vuonna 200.
Teoriassa voidaan hyvinkin sitten tilastollisesti laskea, että kuinka monta hilavitkuttimetonta esim. 1400-luvun löytöpaikkaa pitää tuntea, ennen kuin tätä voidaan pitää ei-sattumanvaraisena tuloksena. Ja luonnollisesti epätarkkuus sen kun kasvaa, kun tunnettujen hilavitkutinlöytöjen määrä vähenee (oli sitten suhteellisesti tai absoluuttisesti).
Paleontologiassa käänteinen ilmiö, eli että eliö on voinut kuolla sukupuuttoon vasta paljonkin sen tuoreinta tunnettua fossiilia myöhemmin, tunnetaan oikein hyvin
Signor-Lippsin ilmiönä.