Taisteluja alueen siirtyessä Ruotsin hallintaan

Suomessa noin 1200-1500 jaa.

Taisteluja alueen siirtyessä Ruotsin hallintaan

ViestiKirjoittaja Sees2011 » 11 Heinä 2012 15:10

Euran pitäjästä kirjoitetaan englanninkielisessä wikissä näin:

"Local tradition had it still in the 18th century that a decisive battle against invading Sweden was held in Eura's Big Meadow (Iso Niitty) in the Middle Ages. According to the story, there was blood up to man's ankles on the meadow."

Lähteenä Purhonen, Paula: Kristinuskon saapumisesta Suomeen. 1998. ISBN 951-9057-31-5. See page 156.

Suomenkielisessä Eura-wikissä ei ole mainintaa asiasta.

Ruotsinkielisessä Eura-wikissä taas viitataan viikinkeihin Eurassa ja annetaan linkki http://www.forntidateknik.z.se/IFT/litte/eura.htm

Yleensä minusta sanotaan, että Suomi siirtyi rauhanomaisesti osaksi Ruotsia.

Mitä tietoa näistä liittymisen ajoista oikein on?
Sees2011
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 470
Liittynyt: 14 Helmi 2011 23:41

ViestiKirjoittaja Jaska » 12 Heinä 2012 05:38

Valitettavasti Suomesta ei ole tuolta ajalta kirjoitettuja lähteitä, ja suullista perimätietoa ei pidetä yhtä luotettavana. Epäsuorasti Suomen tilannetta voidaan seurata paavin kirjeistä; niitä on kasattu kirjaan Suomen varhaiskeskiajan lähteitä. Niiden perusteella voidaan esittää tällainen tulkinta "käännytyksen" (= valtauksen) etenemisestä:

1100-luvun loppu ja 1200-luvun alku: Suomalaissodat I. Pohja-Suomi (Varsinais-Suomi Aurajoesta pohjoiseen) ja Ala-Satakunta. Suomen piispan kirkko Nousiaisissa.

1210-1220-luvut: Suomalaissodat II. Etelä-Suomi (Aurajoesta etelään ja itään). Suomen piispan kirkko siirretään Koroisiin aurajokilaaksoon 1229.

1230-40-luvut: Hämäläissodat. Suomen piispa Tuomas käännyttää/alistaa hämäläisiä (mukaan lukien yläsatakuntalaiset); jaarli Birger Magnusson kukistaa hämäläiset 1249. Uudenmaan rannikko suunnilleen Vantaanjoen linjalle saakka asutetaan tämän jälkeen ruotsalaisilla.

1270-90-luvut: Karjalaissodat. Marski Tyrgils Knutsson valloittaa rannikon Vantaanjoesta itään (mahdollisesti myös Ydin-Savo Mikkelin lähellä?) ja perustaa Viipurin linnan 1293. Ruotsalaisasutusta Itä-Uudellemaalle.

1300-luvun alku: Kannaksen sodat I. Ruotsalaiset yrittävät levittäytyä yhä kauemmas kannaksen rannikolle ja perustavat Nevan suulle Maankruunun linnan, jonka karjalaiset ja novgorodilaiset kuitenkin tuhoavat.

1310-1320-luvut: Kannaksen sodat II. Ruotsalaiset hyökkäilevät Käkisalmea vastaan ja karjalais-venäläiset Viipuria vastaan. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 raja vedetään kaakosta luoteeseen Karjalankannaksen keskeltä.


Baltiasta on tältä ajalta paljon tarkempi kuvaus, Henrikin Liivinmaan kronikka. Sen perusteella voidaan sanoa, että valtaus ei varmasti Suomessakaan ollut vastarinnatonta; siksi olen edellä nimennyt jaksot heimosotien nimillä. Vasta kun maakunnan tai sen osan talonpoikainen sotavoima oli lyöty, sai vieras valloittaja herruuden alueella. Virossa alistaminen on tapahtunut kihlakunta kerrallaan, ja samaa voidaan olettaa täällä (pitäjä tai naapuripitäjien yhteenliittymä kerrallaan).

Sikäli perimätieto on epäilemättä oikeassa: heimomaakunta oli kuitenkin suvereeni "valtiomuodostelma", joka ei ihan ilman syytä alistunut vieraan vallan alle. Verta on pitänyt vuodattaa riittävästi, että alistuminen on alkanut näyttää järkevämmältä kuin vastarinta.

Ruotsalaisten häikäilemättömyydestä on hyvä esimerkki Lihulasta Länsi-Virosta, minne ruotsalaiset rantautuivat 1220: he ryhtyivät alistamaan ja "kastamaan" paikallisia asukkaita, vaikka nämä olivat jo saksalaisten käännyttämiä. Saksalaisten protestit eivät auttaneet, koska ruotsalaiset olivat niin ahneita saamaan alueen omaan veroherruuteensa (verot sai se jonka kirkkoprovinssiin alue kuului). Ruotsalaiset jättivät Lihulaan varuskunnan, jonka virolaiset kuitenkin tuhosivat ilmeisesti viimeiseen mieheen.

Tämä röyhkeä strategia selittää sen, miksi ruotsalaisnäkökulmasta kyse oli "ristiretkistä" ja "käännyttämisestä", vaikka arkeologinen aineisto selvästi osoittaa ainakin länsisuomalaisten olleen jo ilmeisesti huomattavalta osin kristittyjä ennen ruotsalaisten tuloa.

Tuohon aikaan virolaisia oli koukkujen eli veroyksiköiden perusteella noin kaksi kertaa enemmän kuin suomalaisia (kaikki heimot yhteenlaskettuina), ja Viron maakuntien välillä oli sotilaallista yhteistyötä paikallisten kuninkaiden johdolla, jotka väkineen asuivat pysyvästi linnoituksissaan jo pakanuuden ajalla. Virolaiset myös oppivat nopeasti saksalaisvalloittajilta piirityslaitteiden ja katapulttien käytön. Siksi onkin ymmärrettävää, että ruotsalaiset luopuivat Viron valtaamisesta ja kääntyivät Suomen hajanaisten ja harvaan asuttujen heimomaakuntien kimppuun.

Lisäksi Virossa sillä oli kovat kilpailijat: Pohjois-Virosta kiinnostunut Tanska oli tuolloin Valdemar II Voittoisan (kuninkaana 1202-41) johtama mahtava merivalta, joka pystyi esimerkiksi saartamaan Lyypekin mereltä ja estämään saksalaisritarien kulun Liivinmaalle. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta puolestaan oli ehdoton eurooppalainen suurvalta. Ruotsi oli näiden rinnalla vielä pikkutekijä, jonka suurvaltakausi alkoi vasta keskiajan loputtua lähes neljä vuosisataa myöhemmin.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10955
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Sees2011 » 15 Heinä 2012 08:51

Paljon kiitoksia. Tässä sulattelussa nenee aikaa.

Muistan poikani historianmonisteista, että siellä sanottiin, että Suomi ajautui rauhallisesti osaksi Ruotsin valtakuntaa. Onkohan tämä vain toinen tapa ilmaista se, ettei sotia käyty tuon enempää vai onko tämä osa historiasta jotenkin häveliäästi unohdettu?
Sees2011
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 470
Liittynyt: 14 Helmi 2011 23:41

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 15 Heinä 2012 12:25

Karjalaiset olivat aluksi liittosuhteessa Novgorodiin, mutta ajan kuluessa kävi ilmeisesti selväksi että suhe ei oikein toiminut. Kehityksen taustalla oli ehkä se, että Novgorod keskittyi 1200/1300-luvun vaihteessa mongolivallan etenemiseen idässä ja jätti pohjoisen rajan puolustamisen mm. liettualaisille palkkasotureille, palkkaa alettiin keräämään veroina nimenomaan Karjalasta:

"After the Swedish setbacks in Käkisalmi and
Landskrone, hostility between Swedes and
Novgorodians continued; neither side was, however,
able to win a decisive victory. In the course
of these wars a growing Karelian dissatisfaction
with the link to Novgorod became apparent. In a
document preserved from approximately the same
time, a prince whom Novgorod had installed in
Karelia was accused of gross mistreatment of the
region (Valk 1949). In 1314 the Karelians in Käkisalmi
rose against the Novgorodians, inviting the
Swedes in (Novgorodskaia 1950, 94)...

Therefore the Novgorodians installed the first of a sequence of
Lithuanian service princes in Karelia in the early
1330s, who were enjoined to live off contributions
from the Karelian population. This Novgorodian
initiative, however, soon sparked off a new
Karelian uprising in 1337.

According to the Novgorod Chronicles, the
Karelians in Korelskii gorodok now slaughtered
not only the Novgorodian and Staro-Ladogian
merchants in the town but also Christians in general,
so once more the Karelians called the
Swedes to their aid. After almost two years of war,
a preliminary peace was signed between the
Novgorodians and local Swedish authorities on
the strength of the 1323 Treaty."

The politico-religious landscape of medieval Karelia
JOHN H. LIND

Karjalaiset olivat ilmeisesti esim. Aleksanterin mukana Nevalla 1240 ja sittemmin Peipsijärvellä 1242 ja kuvittelivat varmaankin olevansa Novgorodin arvokkaita liittolaisia. Uusi raskas verokuorma ja vieras komento johti sittemmin kapinoihin ja osa karjalaisista siirtyi lopulta Ruotsin puolelle. Ruotsin eteneminen Itä-Suomessa olisi tuskin onnistunut yhtä hyvin ilman näitä uusia liittolaisia, Karjalan ajauduttua sisällissotaan.

Lindin mukaan tärkeä rooli kapinoissa on saattanut olla niin sanotuilla kobilitskie kareli l. tamma-karjalaisilla, jotka saattoivat edustaa paikallisia hevoskasvattajia, ehkä jonkinlaista hevosia käyttävää soturiryhmittymää.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

ViestiKirjoittaja Jaska » 15 Heinä 2012 14:55

Sees2011 kirjoitti:Paljon kiitoksia. Tässä sulattelussa nenee aikaa.

Muistan poikani historianmonisteista, että siellä sanottiin, että Suomi ajautui rauhallisesti osaksi Ruotsin valtakuntaa. Onkohan tämä vain toinen tapa ilmaista se, ettei sotia käyty tuon enempää vai onko tämä osa historiasta jotenkin häveliäästi unohdettu?

Luulen, että noin sanotaan vain koska meillä ei ole mitään paikallisia historiallisia dokumentteja ajalta. Eli siinä yksinkertaisuuden nimissä oletetaan, että sitä ei ole, mistä ei puhuta.

Mutta jo paavin kirjeet kertovat että suomalaiset aina vihollisen uhatessa pyytävät saarnaajia, mutta hädän hälvettyä rääkkäävät ja tappavat näitä - ei tämä kuulosta siltä, että suomalaiset olisivat rauhanomaisesti alistuneet vieraan kirkkoverottajan vallan alle. Ehkä koko tuo "rauhanomaisuus" on K18-versio? Virossakin Henrik kertoo lähetyssaarnaajia silvotun ja syödyn, mutta ei tällaisesta varmaan kuule sikäläisissä kouluissa...

Ja kun olosuhteet Virossa ja Suomessa ovat niin suuressa määrin yhtenevät, niin olisi todella epätodennäköistä, että täällä käännytysvalloitus olisi edennyt jotenkin rauhanomaisesti.


Kinaporin kalifi kirjoitti:Karjalaiset olivat ilmeisesti esim. Aleksanterin mukana Nevalla 1240 ja sittemmin Peipsijärvellä 1242 ja kuvittelivat varmaankin olevansa Novgorodin arvokkaita liittolaisia. Uusi raskas verokuorma ja vieras komento johti sittemmin kapinoihin ja osa karjalaisista siirtyi lopulta Ruotsin puolelle. Ruotsin eteneminen Itä-Suomessa olisi tuskin onnistunut yhtä hyvin ilman näitä uusia liittolaisia, Karjalan ajauduttua sisällissotaan.

Lindin mukaan tärkeä rooli kapinoissa on saattanut olla niin sanotuilla kobilitskie kareli l. tamma-karjalaisilla, jotka saattoivat edustaa paikallisia hevoskasvattajia, ehkä jonkinlaista hevosia käyttävää soturiryhmittymää.

Kiitos, loistava lähde!
Löytyy näköjään PDF:nä googlaamalla; Google-linkki vain on liian pitkä tänne.

Nuo varhaiskeskiajalta tunnetut jatkuvat puolenvaihdot ovat mielenkiintoinen ja nykyperspektiivistä huvittavakin ilmiö: tyypeillä ei ollut minkäänlaista lojaalisuutta liittolaisiaan kohtaan, vaan seuraavana vuonna saatettiin liittoutua entisen vihollisen kanssa entistä liittolaista vastaan. Sama näkyy niin hämäläisten, karjalaisten kuin kveenienkin kohdalla (ja virolaisten, lättiläisten jne.).

Onhan se ymmärrettävästi ollut tasapainottelua, ettei sen paremmin Ruotsi kuin Venäjäkään olisi saanut liikaa valtaa alueella ja alistanut esim. hämäläisiä - siksi on tietysti pitänyt pitää vastapuolikin mukana pelissä. Yksilötasolla silti ihmetyttää, että ovatko ne tuuliviirit olleet koko ajan samat johtomiehet, vai oliko joka heimossa eri "puolueita"? Eli kutsuttiinko apuun ruotsalaiset venäläisiä vastaan kun heimokuningas oli ruotsalaismielinen, ja venäläiset apuun ruotsalaisia vastaan kun heimokuningas oli itään kallellaan?

Minulla on muuten mielenkiintoinen hypoteesi, jota ei tosin voida todistaa.

Mauno Jokipii on perustellut kirjassa Hämeen käräjät I, miksi "perinteisin" ajoitus Hämeen ristiretkelle eli 1249 on se uskottavin. Mutta miksi ruotsalaiset haluaisivat nujertaa uskotun liittolaisensa? Miksei heille riittänyt liittosuhde?

Vastaus löytyy muinaisvenäläisestä Sofian kronikasta (muistaakseni siitä, koska minulla ei taaskaan ole käsillä kirjaa Suomen varhaiskeskiajan lähteitä), jossa kerrotaan Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevskin voitosta Nevalla 1240. Eri lähteethän kertovat, että ruotsalaiset, suomalaiset ja hämäläiset hyökkäsivät tuolloin Nevalle (ja baltialaisen teutoniveljestön piti hyökätä samaan aikaan Peipsijärven takaa mutta he myöhästyivät). Mutta Sofian(?) kronikka tietää kertoa, että Aleksanteri Nevskin saapuessa paikalle ihmeellinen näky kohtasi heitä: herran enkelit olivat jo surmanneet ruotsalaiset!

Eli osakunnia suuren Aleksanteri Nevskin voitosta voisi kuulua hämäläisten juonittelupolitiikalle: kunnon petoksella nämä "herran pikku enkelit" saivat kerralla nujerrettua rasittaviksi käyneet naapurinsa käännyttäjä-ruotsalaiset! Tämä selittäisi sen, miksi Birger-jaarlin pakkomielteenomainen kiinnostus kohdistui sittemmin Hämeeseen, missä hän vakiinnutti valtansa vihdoin vuoden 1249 sotaretkellä.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10955
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 15 Heinä 2012 22:02

Jaska kirjoitti:Mutta miksi ruotsalaiset haluaisivat nujertaa uskotun liittolaisensa? Miksei heille riittänyt liittosuhde?

Arvaan että liian omavaltaisen Hämeen kauppa suuntautui kiusallisen paljon karjalaisten tukemana Novgorodiin. Ruotsalaiset halusivat Hämeen kaupan monopolin itselleen.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

ViestiKirjoittaja Pesservisser » 16 Heinä 2012 12:01

Liittolaisuudet vaihtelivat ja niistä tehtiin kauppoja kaikkialla. Vielä 30-vuotisessa sodassa puolta vaihdettiin tarjousten perusteella.
Karjalaisten asema Novgorodissa muuttui perustajaosakkaasta huonompaan suuntaan kun isommat kuviot Kiovan suunnassa veivät huomiota, ja sitten mongoleja/tataareja jouduttiin hoitamaan veronmaksulla.
Aleksanteri Nevski oli Pereslavlista eli merjalais-vepsäläiseltä alueelta. Venäläisen kerronnan mukaan inkeriläiset ja karjalaiset kutsuivat hänet apuun, ja hänestä tuli myös Novgorodin ruhtinas.
Eräässä venäläisessä youtube-elokuvassa hyökkääjien veneet Nevalla tuhottiin palavilla nuolilla. Siitä syntynyt ongelma olisi ollut omiaan aiheuttamaan sekaannusta, koska kaikki eivät päässeet kotiin jalankulkijoina.
Germaaniheimot sotivat keskenään ja pettivät sopimukset. Ne saatiin pitäviksi vain vaihtamalla panttivankeja. Liiviläiset kai joutuivat saksalaisten liittolaisiksi siksi, että 40 päälliköiden lasta lähetettiin Saksaan opiskelemaan.
Nämä pystyttiin pitämään panttivankeina, ja liiviläiset ja lätit joutuivat valtaamaaan Eestin saksalaisille, kunnon kiitosta saamatta.

Ruotsissa oli jo 1200-lukuun mennessä ollut kovia sisäisiäkin valtataisteluja, joten asetekniikka ja sotataito oli kehittynyt.
Espanjan Toledossa haastateltu aseseppä kertoi TV:ssa, että 400 vuotta sitten hyvän Toledo-miekan takominen vielä kesti noin 4 viikkoa.
Asesepän kuukauden työ oli niin kallis, ettei kaikilla talonpojilla ollut 1200-luvulla varaa frankkilaiseen miekkaan tai gotlantilaiseen terään.
Kuten Ridgen Egil-linkistä näkyy, jo paremmat kilvet antoivat norjalaisille edun karjalaisiin nähden. Yllätys oli myös hyökkääjien etuna, koska talonpoikien mobilisaatio esim. sadankin kilometrin etäisyyksiltä olisi ollut hidasta.
Pesservisser
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 439
Liittynyt: 20 Helmi 2011 15:16

ViestiKirjoittaja Sees2011 » 16 Heinä 2012 17:02

Tosi mielenkiintoisia kommentteja.

Minun täytyy täysin maallikkona kysellä viattomia:

Miksei suomalaisista tullut viikinkien tapaan kuuluisia ryösteleviä fennoja? Oliko täällä niin vähän porukkaa, että riitti, kun tapeltiin naapuriheimon kanssa?

Miksi Tanskan ja Ruotsin ja Novgorodin valtiollistumiskehitys oli nopeampaa kuin Baltiassa ja Balttiassakin nopeampaa kuin Suomessa?

Tv:ssä tuli taas Arn-elokuva. Missä määrin osallistuminen ristiretkiin toi Ruotsiin sellaisia suhteita tai sellaista tietotaitoa, mikä edesauttoi valtiollistumisessa ja vahvistumisessa?

Historia tulee ilmeisesti suuren yleisön tietoisuuteen vasta, kun siitä tehdään kirjasarja ja elokuvia - missä viipyy itämerensuomalaisten fiction?
Sees2011
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 470
Liittynyt: 14 Helmi 2011 23:41

ViestiKirjoittaja Pesservisser » 16 Heinä 2012 20:34

Sees2011 kirjoitti:Tosi mielenkiintoisia kommentteja.

Minun täytyy täysin maallikkona kysellä viattomia:

Miksei suomalaisista tullut viikinkien tapaan kuuluisia ryösteleviä fennoja? Oliko täällä niin vähän porukkaa, että riitti, kun tapeltiin naapuriheimon kanssa?

Miksi Tanskan ja Ruotsin ja Novgorodin valtiollistumiskehitys oli nopeampaa kuin Baltiassa ja Balttiassakin nopeampaa kuin Suomessa?

Tv:ssä tuli taas Arn-elokuva. Missä määrin osallistuminen ristiretkiin toi Ruotsiin sellaisia suhteita tai sellaista tietotaitoa, mikä edesauttoi valtiollistumisessa ja vahvistumisessa?

Historia tulee ilmeisesti suuren yleisön tietoisuuteen vasta, kun siitä tehdään kirjasarja ja elokuvia - missä viipyy itämerensuomalaisten fiction?


Suomen väkiluku oli liian pieni, että sen varaan olisi voinut kehittyä juuri mitään. Norjan väkiluvuksi ennen Mustaa Surmaa on esitetty noin 600 000, mikä lienee noin 5x Suomen. Lisäksi se oli keskittynyt rannikoille .
Jos " suomalainen etniteetti" laajemmin olisi puhunut samaa kieltä, olisi tilanne ollut toinen.
Väestön painopistehän oli Volgalla ja Venäjän vanhat tärkeät ruhtinaskunnat Moskovasta pohjoiseen ja itään sisältyivät siihen. Volgalla mongolien hyökkäys 1200-luvun alussa oli tavaton tuho. Se myös mahdollisti ruotsalaisten, tanskalaisten ja saksalaisten hyökkäykset Novgorodin lähialueelle.
Vepsäläiset ja merjalaiset olivat tärkeitä Venäjän valtioiden muodostumisessa. Vielä Venäjän järjestyminen kaaoksen jälkeen v. 1613
perustui merjalaisalueen varaan, kun etelä ja länsi olivat pois kontrollista.
Liettua voidaan laskea" sukulaiseksi". Se pysäytti mongolit Dneprille, loi suurvallan Mustalle merelle asti mutta rappeutui sitten liitossa Puolan kanssa.
Pesservisser
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 439
Liittynyt: 20 Helmi 2011 15:16

Re: Taisteluja alueen siirtyessä Ruotsin hallintaan

ViestiKirjoittaja Sälli med Yxa » 19 Heinä 2012 19:13

Ruotsinkielisessä Eura-wikissä taas viitataan viikinkeihin Eurassa ja annetaan linkki http://www.forntidateknik.z.se/IFT/litte/eura.


Ruotsinkielisessä wikissa kirjoitetaan Euran yhteydessä kyllä viikinkiAJASTA, joka Pohjoismaissa käsitetään ajanjaksoksi noin 800-1050 jKr. Toisessa nettilähteessä ruotsalainen hämäävästi kirjoittaa viikingeistä, vaikka pitäisi käyttää termiä viikinkiaika. Arkeologisia viitteitä - historiallisista puhumattakaan - käsittääkseni ei ole siitä, että Euran alueella olisi asunut viikinkiaikaan skandinaavisia "viikinkejä", ainakaan enemmistönä. Euran ja Köyliön kalmistoista on kyllä haalittu hyvin rikas esineistö. Nykytulkinta lienee, että se edustaa nimenomaan paikallista yhteinäiskulttuuria, joilla oli tiiviit kontaktit sekä itään, etelään, että lähteen, varmaan pohjoiseenkin. Jos oikein muistan, kalmistoilla on suora ajallinen yhteys keskiaikaisiin kalmistoihin; tulkinta lienee, että asutus on näin ollen ollut "esisatakuntalaista", pääkielenä suomi.

Euroopan keskiaikaisessa valtionmuodostuksessa keskeinen tekijä on ollut kristinusko: idässä ortodoksinen, lännessä katolinen. Kirkko organisaationa siirsi Rooman kulttuuriperintöä barbaareille niin kuin svealaisille ja gööttälaisille. Kirkon avulla pystytettiin valtiokoneisto lakeineen ja määräyksineen, arkistoineen, veroineen, kouluineen (jne.väkivaltakoneistoineen). Kirkko pyhitti hallitsijan ja antoi tälle jumalaisen oikeuden. Samalla hallitsijat velvoitettiin levittämään kristinuskoa. Järjestelystä hyötyivät molemmat. Pohjoisessa Euroopassa taisivat ainoastaan liettualaiset olla niitä, jotka pakanoina pystyivät ovelasti luovimaan ja säilyttämään itsenäisyytensä sekä muodostamaan oman valtion.

Miksi "Suomi" tuli kehityksessä jälkijunassa? Vastaus pienen pääluvun ohella lienee yksinkertaisesti maantieteessä: "Suomi" oli reunalla eli periferassa kumpaankin kristinuskon päähaaraan nähden. "Suomi", siis varsinainen Suomi (ja Satakunta), Häme sekä Karjala jne., jäi puristuksiin Ruotsin ja Novgorodin väliin.
Sälli med Yxa
Ujo ugri
Ujo ugri
 
Viestit: 1
Liittynyt: 19 Heinä 2012 17:53

Re: Taisteluja alueen siirtyessä Ruotsin hallintaan

ViestiKirjoittaja Jaska » 19 Heinä 2012 23:34

Sälli med Yxa kirjoitti:Ruotsinkielisessä wikissa kirjoitetaan Euran yhteydessä kyllä viikinkiAJASTA, joka Pohjoismaissa käsitetään ajanjaksoksi noin 800-1050 jKr. Toisessa nettilähteessä ruotsalainen hämäävästi kirjoittaa viikingeistä, vaikka pitäisi käyttää termiä viikinkiaika. Arkeologisia viitteitä - historiallisista puhumattakaan - käsittääkseni ei ole siitä, että Euran alueella olisi asunut viikinkiaikaan skandinaavisia "viikinkejä", ainakaan enemmistönä. Euran ja Köyliön kalmistoista on kyllä haalittu hyvin rikas esineistö. Nykytulkinta lienee, että se edustaa nimenomaan paikallista yhteinäiskulttuuria, joilla oli tiiviit kontaktit sekä itään, etelään, että lähteen, varmaan pohjoiseenkin. Jos oikein muistan, kalmistoilla on suora ajallinen yhteys keskiaikaisiin kalmistoihin; tulkinta lienee, että asutus on näin ollen ollut "esisatakuntalaista", pääkielenä suomi.

Kyllä. Arkeologiassa Euran aika (kuten Vahtola nimittää merovingiaikaa, 600-800 jaa.) on suomalaisuuden syntyaikaa sikäli, että silloin syntyy selvästi esinetyypeiltään omintakeinen täkäläinen kulttuuri. Silti vaikutteita saatiin toki paljon myös naapureilta, mutta oikeastaan juuri tuo vaikutteiden kirjavuus osoittaa paikallisuutta: täällä paikalliset piirteet kohtaavat sekä skandinaavinen että baltialainen vaikutus. Jos rikkaat haudat olisivat tulokkaiden, ne olisivat selvemmin esineistöltään yksipuolisia.

Lalli med Yxa kirjoitti:Euroopan keskiaikaisessa valtionmuodostuksessa keskeinen tekijä on ollut kristinusko: idässä ortodoksinen, lännessä katolinen. Kirkko organisaationa siirsi Rooman kulttuuriperintöä barbaareille niin kuin svealaisille ja gööttälaisille. Kirkon avulla pystytettiin valtiokoneisto lakeineen ja määräyksineen, arkistoineen, veroineen, kouluineen (jne.väkivaltakoneistoineen). Kirkko pyhitti hallitsijan ja antoi tälle jumalaisen oikeuden. Samalla hallitsijat velvoitettiin levittämään kristinuskoa. Järjestelystä hyötyivät molemmat. Pohjoisessa Euroopassa taisivat ainoastaan liettualaiset olla niitä, jotka pakanoina pystyivät ovelasti luovimaan ja säilyttämään itsenäisyytensä sekä muodostamaan oman valtion.

Joo, Euroopassa ylipäätään (pois lukien Volgan ja sitäkin itäisemmät kansat, jotka eivät vielä olleet "Eurooppaa" silloin).

Liettuan onneksi koitui ahne ja röyhkeä heimopäällikkö Mindaugas, joka ehkä jo tajusi että vain keskitetyn vallan alla liettualaisheimot saattaisivat pystyä vastustamaan naapureitaan. Hän on tuskin saanut kaikkia heimoja valtansa alle pelkällä suostuttelutaidollaan, vaan siihen on todennäköisimmin tarvittu muutama pää seipään nenään. Sopivasti Kalpaveljestön eli Kristuksen sotilaiden veljeskunnan (Fratres Militiae Christi Livoniae) hyökätessä saavutti aseman käytännössä kaikkien liettualaisten kuninkaana, ja sen pituinen se - siis kalpaveljestön taru: sen riippeet liitettiin Saulen taistelun murskatappion jälkeen Saksalaiseen ritarikuntaan.

Suomalaiset, latvialaiset ja virolaiset maakuntakuninkaat tai päälliköt eivät joko olleet yhtä ahneita ja röyhkeitä tai sitten yhtä kyvykkäitä johtajia...

Sälli med Yxa kirjoitti:Miksi "Suomi" tuli kehityksessä jälkijunassa? Vastaus pienen pääluvun ohella lienee yksinkertaisesti maantieteessä: "Suomi" oli reunalla eli periferassa kumpaankin kristinuskon päähaaraan nähden. "Suomi", siis varsinainen Suomi (ja Satakunta), Häme sekä Karjala jne., jäi puristuksiin Ruotsin ja Novgorodin väliin.

Silti vielä 1200-luvun alkuvuosikymmeninä tilanne oli auki muillekin pelureille: Tanskan on tulkittu tehneen parikin "ristiretkeä" Suomeen, ja paavikin suunnitteli ilmeisesti suoraan omaan hallintaansa aikomansa Marianmaan laajentamista Suomeen - ainakin hän lupasi Suomen piispa Tuomaan avuksi kalparitareita vielä 1232. Kalpaveljestö oli vielä paavin vasallin Riian piispan hallinnassa, mutta kun sen tilalle tuli Saksalainen ritarikunta, Vanha-Liivinmaa ajautui sisäisiin kiistoihin.

Ruotsalaisten röyhkeys lopulta ratkaisi pelin Suomen osalta: ruotsalaiset eivät kunnioittaneet saksalaisten kastamisia Virossakaan vaan "kastoivat" asukkaat uudestaan, eikä heitä Suomessakaan jarruttanut se, että Suomen piispa näyttää saaneen ohjeensa paavin Liivinmaan legaatin kautta. Jaarli Birger Magnusson alisti Suomen ja Hämeen ja luovutti lähteiden mukaan ensi kertaa suomalaisten veron Ruotsiin 1253. Siinä vaiheessa Baltian saksalaiset eivät enää puuttuneet asiaintilaan ja paavikin tunnusti Suomen piispan Uppsalan arkkipiispan alaiseksi.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10955
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Taisteluja alueen siirtyessä Ruotsin hallintaan

ViestiKirjoittaja loimo » 28 Huhti 2014 18:06

Onko näistä ajoista suomenkielistä kirjallisuutta?
loimo
Ujo ugri
Ujo ugri
 
Viestit: 16
Liittynyt: 01 Elo 2012 22:12

Re: Taisteluja alueen siirtyessä Ruotsin hallintaan

ViestiKirjoittaja Jaska » 29 Huhti 2014 15:43

loimo kirjoitti:Onko näistä ajoista suomenkielistä kirjallisuutta?

Varhaishistoriasta on suomeksi sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. (Kysyit niin ympäripyöreästi... :wink: )
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10955
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Taisteluja alueen siirtyessä Ruotsin hallintaan

ViestiKirjoittaja wejoja » 29 Huhti 2014 23:26

Jaska kirjoitti:
Ruotsalaisten röyhkeys lopulta ratkaisi pelin Suomen osalta: ruotsalaiset eivät kunnioittaneet saksalaisten kastamisia Virossakaan vaan "kastoivat" asukkaat uudestaan, eikä heitä Suomessakaan jarruttanut se, että Suomen piispa näyttää saaneen ohjeensa paavin Liivinmaan legaatin kautta. Jaarli Birger Magnusson alisti Suomen ja Hämeen ja luovutti lähteiden mukaan ensi kertaa suomalaisten veron Ruotsiin 1253. Siinä vaiheessa Baltian saksalaiset eivät enää puuttuneet asiaintilaan ja paavikin tunnusti Suomen piispan Uppsalan arkkipiispan alaiseksi.


Ainakin Baltiassa kilpakastajaisiin osallistuivat saksalaisten ja ruotsalaisten lisäksi vuoron perään myös tanskalaiset ja venäläiset...? Voi hyvin kuvitella, että on mennyt polla sekaisin pakanoilla ja on tehnyt mieli hypätä jokeen pesemään kasteet pois... :roll: :roll: :roll:
wejoja
 

Re: Taisteluja alueen siirtyessä Ruotsin hallintaan

ViestiKirjoittaja Jaska » 30 Huhti 2014 14:49

wejoja kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Ruotsalaisten röyhkeys lopulta ratkaisi pelin Suomen osalta: ruotsalaiset eivät kunnioittaneet saksalaisten kastamisia Virossakaan vaan "kastoivat" asukkaat uudestaan, eikä heitä Suomessakaan jarruttanut se, että Suomen piispa näyttää saaneen ohjeensa paavin Liivinmaan legaatin kautta. Jaarli Birger Magnusson alisti Suomen ja Hämeen ja luovutti lähteiden mukaan ensi kertaa suomalaisten veron Ruotsiin 1253. Siinä vaiheessa Baltian saksalaiset eivät enää puuttuneet asiaintilaan ja paavikin tunnusti Suomen piispan Uppsalan arkkipiispan alaiseksi.


Ainakin Baltiassa kilpakastajaisiin osallistuivat saksalaisten ja ruotsalaisten lisäksi vuoron perään myös tanskalaiset ja venäläiset...? Voi hyvin kuvitella, että on mennyt polla sekaisin pakanoilla ja on tehnyt mieli hypätä jokeen pesemään kasteet pois... :roll: :roll: :roll:

Paavin alaisten oli kuitenkin sopimatonta uudelleenkastaa toistensa käännynnäisiä. Kreikanuskoisia kai kohdeltiin toisin, vaikkei kirkkokuntien välillä vielä mikään iso kuilu ollutkaan.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10955
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Taisteluja alueen siirtyessä Ruotsin hallintaan

ViestiKirjoittaja ittellismies » 05 Elo 2014 19:48

Onko kenelläkään tarjota lisätietoa nk. juuttien ajasta 1520-1523? Kuinka laajaa aluetta se koski?
ittellismies
Ujo ugri
Ujo ugri
 
Viestit: 16
Liittynyt: 03 Elo 2014 21:45


Paluu Keskiaika

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron